Olen aina ollut hyvä hyppäämään uuteen. Mutta usein kesken ilmalennon iskee paniikki. Mitä ihmettä olen tekemässä? Miten selviän tästä? Mitä oikein kuvittelin? Olenko ihan hullu?

Ilmalennon aikana on pakko luottaa siihen, että joko oppii lentämään tai keksii pehmeän alustan, johon mätkähtää. Välillä hyppy jää tussahduksesi, välillä se kantaa huikeisiin maisemiin, ja välillä muutos on niin pieni kuin putoaisi matolta lattialle. Pääasia on kuitenkin matka uuteen.

Niin sanottu ”hulluus” on usein sitä, että innostuu helposti uusista asioista ja on loputtoman utelias. Mieli säilyy virkeänä, kun joutuu keksimään luovia ratkaisuja hetkellisiin ongelmiin. Hetkellisiin siksi, että kaikki ongelmat ovat ratkottavissa, emme vain heti näe ratkaisua.

Anna mielelle tilaa vaeltaa

Käytän paljon hyväkseni intuitiota ja alitajuntaa. Luotan aivojen uskomattomaan tietojenkäsittelykykyyn ja annan mielelle tilaa vaeltaa. Yritän välttää tukkimasta aivojani loputtomalla ärsykevirralla ja annan aikaa luovalle joutilaisuudelle.

Ratkaisut tulevat, kun ei pakota mieltään tiettyyn muottiin. Joskus ratkaisut tai avaimet muutokseen ovat sellaisia, joita emme halua nähdä. Eteenpäin meneminen saattaa edellyttää isoa elämänmuutosta, luopumista, ihmissuhteiden päättämistä, työpaikan tai ammatinvaihtoa ja niin edelleen.

Johtajanaiset-kirjassani yhtenä teesinä oli, että uskalla olla vähän hullu. ”Ajattele isosti, rakenna polku ja katso, miten pitkälle pääset. Innostuvia ja inspiroivia tyyppejä ei ole koskaan liikaa.” Näin kirjoitin vuonna 2019. Olen edelleen samaa mieltä. Me tarvitsemme innostavia esimerkkejä uudenlaisesta, rajat ylittävästä ajattelusta. Hän teki noin, minäkin voin.

Omat isot hyppyni

Olen itse kaksi kertaa irtisanoutunut hyvästä ja vakituisesta työpaikasta ja hypännyt uuteen ilman varmaa tietoa tulevasta. Molemmilla kerroilla halusin haastaa itseäni ja nähdä, mitä potentiaalia minussa vielä on - vai onko.

Isoin hyppy oli irtisanoutua MTV Uutisten päätoimittajan paikalta kahdeksan vuotta sitten ja ryhtyä yrittäjäksi, kirjailijaksi, puhujaksi ja kouluttajaksi. Tämä hyppy toi elämääni uudenlaisia ihmisiä ja inspiroivia mahdollisuuksia, mutta toki myös haasteita. Voin sanoa, että luovuudelle ja ongelmanratkaisukyvyille on totisesti ollut käyttöä.

Mutta ilman näitä kokemuksia en olisi koskaan löytänyt itsestäni uusia piirteitä, mennyt päättäväisesti kohti pelkoja ja nähnyt, että rajat ovat ainostaan oman pään sisällä. Olen myös oppinut nauttimaan toisella tavalla työni tuloksista. Aina ei tarvitse tehdä suuria juttuja. Joskus ne pienet jutut ovat parhaita, joista tulee onnistumisen tunne.

Toisin kun voisi kuvitella, ihmistä ei tee onnelliseksi jatkuva laiskottelu vaan toistuva ponnistelu ja siinä onnistuminen. Kun tekee sellaista, mitä ei kuvitellut osaavansa tai uskaltavansa, niin siitä tuleva henkinen palkinto on asemaa, titteliä tai rahaa isompi.

Seuraa siis innostuneisuutta. Siellä on energiaa. Sisäistä kompassia kannattaa kuunnella. Se voi kertoa asioista, joita emme muuten näe.

Anu Kuistiala

Tässä blogissa käsittelen työelämään ja uralla etenemiseen liittyviä asioita. Kirjoitan myös luopumisesta, muutoksesta ja mielen voimasta.

Jos haluat tietää enemmän, tutustu kirjaani Tähtitaidot - 8 askelta menestykseen jossa käsittelen mielen taitoja tai Johtajanaiset-kirjaan, joka kertoo suomalaisten naisjohtajien tiestä huipulle.

Lue täältä edellisiä. Liity mukaan blogilistalle

Tulen mielelläni puhumaan näistä teemoista sekä teen henkilökohtaista valmennusta. Katso tarkemmin www.kuistiala.com